Kun kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, niin...

Onko kokemusta siitä, että sillon kuin  jokin sujuu niin hyvin, että tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, niin  yleensä se ei ole sitä.

Vuorihemppo

11.1 kurvasin ensimmäiseksi  Ruskon kaatopaikalle. Kolmas kerta toden sanoo, näin myös vuorihemppojen löytämisen suhteen. Parin tyhjän reissun jälkeen lajin näkeminen tuntui entistä mukavemmalta. Yhteensä neljä lintua yhytin urpiaisparvesta.

Uuttukyyhky. Leica+Lumia

Jatkoin matkaa Oulusta ihan Kempeleen puolelle uuttupuluja bongaamaan. Pari päivää aikasemmin Meskin Jounin löytämät linnut olivat heti valmiina langoilla istumassa. Kiva tammilaji tämäkin!

Koska olin niin lähellä Oulunsalon Pajuniemeä, päätin vielä tehdä lenkin sinne suuntaan, olihan sieltä ilmoiteltu harmaapää- ja pohjantikkaa... lapinpöllöjäkin oli Tiira havisten mukaan ollut hyvin näkösällä kaksin kappalein.

Hiljaksilleen Salonpääntietä körötellessä Pajuniemen suuntaan lehahtikin aivan yllättäin molemmat lapparit lähelle tietä langalle. Pitkän tovin vartoin ja toinen  linnuista tekikin usean kerran saalistuslentoja melko lähellä. Viihdyttävää oli seurata, kun ei aiemmin ole päässyt näin läheltä seuraamaan tätä komeaa petoa. Nythän tuntuu linnut hyppivän silmille :-)

Jos linnut löytyvät tosiaan näin hyvin, niin varmaan tikatkin ovat helposti löydettävissä ;) Ei muuta ku auto käyntiin ja vaihdetta silmään ja... siihenpä sitte jäätiinkiin. Auto sammu eikä enää suostunut käynnistymään. Pikainen reissu konepellin alle ei valaissut sen enempää.Niinpä ei auttanut muu kuin tilata hinauspalvelu. Ja ne tikat... täytyi jättää haaveeksi :].

Tammikuun eka viikko

Keskiviikko 2.1
päätin pontevasti aloittaa retken Utajärven Saunanrannasta. Havaintojärjestelmä Tiira kertoi, että kyseisellä paikalla oli käynyt läskiruokinnalla HPT (harmaapäätikka). Olisihan ollut messevää jatkaa vuotta vasetin (valkoselkätikan)  jälkeen harmaapäällä. Tikkaa en kuitenkaan nähnyt. Parempina lajeina aamun aikana kirjattiin  2 pyytä ja kanahaukka. Tikan yhyttäminen olisi tod näk. vaatinut joko aamu tai iltahämärän. Olin paikalla vasta aamun valjettua ja lähin takasinpäin puolen päivän jälkeen. No, matkalta sain pointsattua vielä teeren vuosipinnalistoille ;)

Torstai 3.1

Phoneskoupattu kuva iltahämärässä.

 kävin toteamassa Hailuodon tyhjyyde. Muutaman tunnin yritin epätoivoisesti etsiä vesiäisiä pienistä sulakohdista, mutta turhaan. Talvi oli saanut Marjaniemestäkin otteen... Ainoastaan korpit ja urpiaiset (joita olikin poikkeuksellisen hyvin liikkeellä päivän aikana) toivat aamuun elämää. Takastulomatkalla, ohikulkiessani päätin vielä tehä lenkin ent. OULUNS nyk. OUL pajuniemeen. Joukuussa oli vielä sieltäpäin ilmoiteltu lapparihavaintoja (lapinpöllö). Parin tunnin lenkki alueella jalkaisin toi uutena lajina tundraurpiaisen. Pois lähtiessä tapasin isännän, joka ilmoitti pöllön olleen vielä samana aamuna lähipellolla. Puheet valoivat uskoa siinä määrin, että päätin käydä vielä tsekkaamassa erään tien varren peltoaukeaman. Kannattihan se, vihdoin sattuivat kiikarit oikeaan osoitteeseen, kun herra huu sattui löytymään metsikön reunalta männystä. Huikkasin linnusta Majurin Pekalle, joka oli myös etsinyt kyseistä lajia iltapäivän. Lapinpöllöstä rapsahti  PPLY- pinna. Pitkään olen onnistunut lajin kiertämään näillä huudeilla.

Perjantaina 4.1.

Pajusirkku jätärillä.

Hietasaaren taviokuurna.

aamu valkeni Pateniemen venesatamassa. Jälleen kerran kova yritys löytää sitä jo aiemmin näkemääni seplua (sepelkyyhkyä). No ei tärpännyt tällä kertaa. Lähialueen ruokinnalta sattui kuitenkin silmään spinari (vihervarpunen).  Päätin ottaa seuraavaksi etapiksi Hietasaaren, mutta koukkasin vielä  Jätärin kautta. Tovin epäröinnin jälkeen kahlasin umpihangessa ihan "staiji kukkulalle" asti, mistä merelle hallitsee kohtalaisesti. Teemana oli odotettu hiljaisuus. Ei näkynyt ees sitä mekoa (merikotka). Koska olin jaksanut kukkulalle asti raahautua, päätin pystyttää leirin ja juoda aamukaffit. Termospulloa takasin laukkuun änkiessä ja lähtöä tehdessäni kuulotaajudella tuli sellainen ääni, joka ei oikeen vuodenaikaan sopinut. Pian näkökenttään piirtyi äänen aiheuttajan, pasin (pajusirkku) muotokuva ;). Näkemättä jäänyt sepelkyyhkykin unohtui, tämän sinnikkään talvehtijan ilmaantuessa. Muutaman räpsyn otettua, kuuluikin takaa lumen narsketta. Yhdistyksemme pj:hän sieltä saapui parahiksi kun laji oli tarjottimella. Tehokkaasti näyttää ekopinnat hoituvan Esalle, kun ei tarvi turhia odotella!

Nokkavarpunen -Taidonnäyte paint -kuvankäsittelystä :D

Tour de Hietasaari tarjosi  hienosti niin  tiklin, puukiipijän, taviokuurnan kuin nokkanissenkin (nokkavarpunen).

Urpiainen Oritkarin ruovikossa.

Lauantai 5.1 oli tarkoitus mennä kokeilmaan Ruskon kp:n lintuantia, mutta alue oli ilmeisesti loppiaisen vuoksi suljettu. Yritin käydä etsimässä vielä kiertotietä Ruskotunturille löytämättä oikeaa tienhaaraa. Jonkin tien varrelta (kaatopaikan lähistöllä)  pysähdys tuotti vuodelle uutena lajina pikkukäpylinnun. Toisen tien varrella oli neljän pyyn parvi syömässä lehtipuun silmuja. Loppupäivn projektiksi otin timaleiden ylöskaivamisen. Edes korkeasti koordinoima projekti Oritkariin ei auttanut Viiksitimaleiden olemassaoloa todistamaan -niin hukassa tuntuu olevan, että liekkö niitä koskaan ollutkaan (olemassa)?! Urpiaiset korvasivat tämän puuttuvat aukon, kauniita lintuja nekin. Ainakin, kun aurinko sattuu sopivasta suunnasta paistamaan ;) 

Talvehtiva järripeippo

Sunnuntaina 6.1 pistäydyttiin Hiekkasen Kallen kanssa katsomassa Raahen talvea. Samalla siinä sivussa bongattiin Siniluodon kalasatamasta kaunis ad isolokki. Muutenkin lokeista hoituivat meri-, harmaa- ja kalalokki varsin vaivattomasti. Pikku koukku Arkkukariin ja sieltä kohti Lapaluotoa. Vielä edellisenä päivänä paikalta oli nähty vessuista isokoskelo ja mustalintu. Nyt meri oli pitkälle jäässä ( -17 pakkasta) ja siellä kohti missä ilmeisesti oli sulaa, oli myös seinäsumu. Uskottelimme itsellemme Mikonkarin tilanteen olevan eri, mutta sama malli jatkui sielläkin. Koska meri ei tarjonnut tällä kertaa oikeen mitään, lähdimme hiljaksiltaan valumaan takasin Oulua päin. Muutamien pysähdyksien ansiosta matkan varrelta kirjattiin mm: pyrstötiainen, palokärki, n. 300:n keltsiparvi (keltasirkku) sekä puliseva teeri. Ajoimme Limingan kautta Koivulan Karin ruokinnalle, josta näimme sekä järripeipon että peipon. Turkinkyyhkyt eivät suostuneet näyttäytymään hämärän jo saapuessa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Näin saatiin taas tammikuu käyntiin ja sehän tarkoittaa linturintamalla, että voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä -niin retkeilyn kuin  pinnojen keruunkin :)

Sepelkyyhky 31.12.2012 Pateniemessä

Melko hiljainen oli viime vuosi bloggaamisen osalta... aina mukamas niin paljon muuta tekemistä, että kirjottaminen jää sitte sivuun ja tulee luovia taukoja. Uuden vuoden aattona mietiskelinkin tulevaa vuotta ja perinteisiä uuden vuoden lupauksia. Jonkin näköinen ajatus tuli, josko kirjoittelis enempi tänne internetin ihmeellisen maailmaan. Tai, no ainakin lisäilis  kuvia toeutuneista retkistä, joita toivottavasti tänäkin vuonna kertyy. Mielummin kuitenkin kuvia kattoo, kun lukee puuduttavaa tekstiä ;)

Tuleva kevät onkin poikkeuksellinen, koska toimin  "koti-isänä" vanheimpain vapaalla  2v ja  0,5 v tytöille. Tarkoituksena olisi retkeillä alku vuosi lähinnä lasten ehdoilla Oulun lähistöllä. Ainakin paremmin on kuitenkin luvassa aikaa ulkoilemiselle ja miksei vaikkapa vaunupinnojen keräämiselle ;)

1.1.

Perinteisten ekaa ekaa lajien kirjaamisen aloitin yllätysvedolla Iin Tangonsaaressa, missä oli jo useana vuonna käynyt ruokinnalla valkoselkätikka. PPLY:n alueella ko laji pitää yllään jonkinnäköistä rariviittaa, joten lajin "hoitaminen" tuntui houkuttelevalta het vuoden alkuun. Lisäksi veljeni Jukka ja Samuli olivat uuden vuoden täällä päin ja tarkoitus myös retkeillä, joten heillekin aloitus vasetin lymyilyalueilta oli mieluinen.

Käpytikka talitangolla

Hienoinen lumisade ei haitannut tapittamista, mutta kuvauspuuhia ehkä jonkin verran. Toisaalta otimme muutenkin varman päälle ja pysyttelimme kohtuu etäisyydellä ruokinnasta, jottei tavoitelajimme ainakaan meistä häiriintyisi. Parin tunnin odottelulla karttui metsän lajistoa ihan mukavasti. Käpytikkakin uskaltautui vierailemaan ruokinnalla, mutta valkoselkäinen versio loisti vielä poissaolollaan.

Valkoselkätikka tarkistaa ruuan laatua

No eipä mennyt kauaakaan, kun lähimetsästä kuului käheä tervehdys ilmoitukseksi olemassa olostaan! Kaunis viiruvatsa löytyiki pian eräästä koivusta metsän reunalta. Tovin naputeltua koivun oksia samalla äänellen,  uskaltautui lintu ruokinnalle, jossa se ei  montaa minuuttia kylläkään viihtynyt.

Pikatankkaus

Takasin Ouluun päin tultaessa kävimme toteamassa OUL Haukiputaan kalasataman tyhjäksi, jatkaen OUL Pateniemen  venesatamaan edellisenä päivänä näkemäni sepelkyyhkyä silmällä pitäen. Tämä pohjustus kuitenkin petti, eikä seplua näkynyt sen koomin. Tilhiä ja urpiaisia sen sijaan näkyi tuon tuosta. Samalla lajikirjoa kasvattivat kaupungin peruslajit.

Pojat jatkoivat Muhoksen kautta kotia kohti. Itse päätin käydä vielä tsekkaamassa Intiön hautausmaan ruokinnat. Vuosi sitten tammikuussa asuimme vielä Intiössä, joten silloin ruokinnat tuli kierreltyä useasti viikossa. Hautausmaan ruokinnan läheisyydestä löytyikin parempina lajeina mustavaris ja vihervarpusia jopa 15 yksilöä.

Syksyn Taigaa

Päivitetäänpä blogia taas pitkän kesätauon jälkeen! Retkeilyt on jäänyt kesän mittaan aika vähiin johtuen työkuvioista ja omasta saamattomuudesta. Nyt lauantaiaamuna sain itseni liikkeelle ulkoilemaan raittiiseen syysilmaan. Kävin tsekkaa (Oulun)  jätärin, minkä pystyi todeta pian rauhalliseksi paikaksi. Paikalliset fyllarit ja tintit pitivät lintumiehen virettä yllä -nyt kun niitä inojakin on ollut liikkeellä. Kirvisiä ja pajusirkkuja muutti pieniä parvia pitkin aamua. Yksittäinen tylli huuteli taivaalta ja kulorastas pärisi myös korkeuksissa.

 Autosta oli ilmeisesti tulomatkalla puhjennut kuskin puolen takarengas, kun ilma oli päässyt renkaan alapuolelta loppumaan. Eipä siinä muu auttanut kun alkaa vararengasta tilalle laittamaan... vaan siinäpä se aika kuluikin rattoisasti!


Vastoinkäymisestä huolimatta päätin käydä kokeilemassa yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lintumaailman. En ollut koskaan aiemmin ko. paikassa käynyt, joten olihan se aikakin korjata aukko sivistyksessä. Paikka oli kyllä upea, ja ehdottomasti käymisen arvoinen! Puutarha kuhisi hyönteissyöjistä. Samalta seisomalta pääsi seuraamaan punarintoja, peippoja, harmaasieppoja, leppälintua, kuusitiaisia; joita oli yhteensä 5yks!, hippiäisiä jne.  Päätin kuitenkin kiertää vielä koko alueen. Kierros tuottikin loppusuoralla pois lähtiessäni niin ikään kauniin pienen silmäkulmajuovasen vihreän piipertäjän, taigauunilinnun. Lajin, jota silmällä pitäen aamun retkelle lähdinkin.  Yksinäinen lintu oli aktiivisesti äänessä ja hetkittäin hyvin näkyvilläkin.

Macron vuosipäivä

Tasan vuosi sitten aikuinen macro koiras saalisteli tämän päivän havaintopaikasta about 3km etelämpänä. Linnulla lienee vakioreviiri mutta vähäisen retkeilyn vuoksi mahdollinen pesintä on enemmän kun epävarmaa. Markku Jämsä näki lienee saman linnun reilu viikko sitten. Viime syksynä samalla paikalla havaittiin myös 1kv lintu. Alla tämän päivän lintu

Sirkkalintuja ja vähän muutakin

Muuttohaukat

Heinäkuu pyörähti käyntiin Haapaveden maastossa. Sunnuntaina kuun ekana päivänä tein pikku piston Piipsannevalle ja heti tullessa hoksasin pari petoa turvepeltojen yllä. Pikainen tsekkaus kiffellä viittasi isoon falcoon ja niimpä vaihdoin kiikarin kameraan ja napsin muutamia kuvia. Nuorilta muuttohaukoiltahan ne vaikutti, vaikkei päässykään mässäilemään. Lietealtailla oli perinteiseen tapaan suuri määrä taveja sekä mm. harmaasorsapoikue.

Ylpeä isosisko

Seuraavana yönä päätin käydä kokeilemassa tarttuisko vielä uusia yölaulajia haaviin. Muutaman tunnin reissu tuotti vuoden viidennen pensassirkkalinnun listoilleni sekä viitakerttusen ja ruisrääkän. Jokunen asio näkyi myös (määritetyt suopöllöjä). Aamun valjettua puolille päivin, en ollut enää yksinkertainen isä, kun saimme tyttövauvan klo 12.36! Samalla  Liljasta tuli ISOsisko.


9.7 kello 1.13 oli puhelimeeni singahtanu tälläinen viesti:

LOCFLU

MUHOS

MAHD. Loclan ei pois suljettu! Koivikko Ä Sammontien päässä. Multakasojen luota vas n.100m radan varressa pusikossa. honpe ja  09070113/saate

Viirusirkkalinnun majailupaikalta

 ja aamulla 5.24 oli tullut toinen viesti, jossa määritys oli varmistunut viirusirkkalinnuksi! Noh, mullaha tieteski oli puhelin toisessa huoneessa ja äänettömällä. Huomasin nämä viestit vasta seuraavana aamuna myöhään. Maltan kuitenkin odottaa iltaan asti ja noin 23.30 olen jo Muhoksella Sammontien päässä multakasoilla. Jonkin aikaa seisoskeltuani, tulevat kauempaa kasojen takaa vastaan Karvosen Juhani ja Kinnusen Pietari kehottaen menemään rohkeasti lähemmäs; lintu oli ollut ihan hetki sitten pätkittäin äänessä! Edellisenä iltana sirkkalintu oli kuulunut ihan tielle asti, mutta suhteellisen voimakas tuuli heikensi nyt kuuluvuutta. Kasojen taakse päästyä konsertti tosiaan alkoikin: aluksi muutaman sekunnin pätkiä, mutta vajaan tunnin päästä jo pitempiä pätkiä ja todella aktiivisesti. Mukavahan sitä Suomen elistä oli kuunnella iha tosissaan. Harmi, ettei päässyt näkemään vaikka yritys oli kova (sen puolentoista tunnin ajan mitä paikalla olin). En lähtenyt luonnollisestikaan komppaamaan lintua, sillä varmaan halukkaita kuuntelijoita on vielä muitakin!

Sarvipöllö -Asio otus

 Juhannusaattoiltaa Haapaveden kirkkojärvellä. Tuli kalaakin, mutta myös komea sarvari veneen vierestä.