 |
| Kuikka kävi tekemässä tuttavuutta laiturin nokalla (gavarc) |
(Keskiviikko)-
Torstai 17.5 (Oulu-
Haapajärvi-Virolahti)
Pitkään ajatusten tasolla hautonut haave alkoi toteutua kun,
starttasin Oulusta tiistai iltana Haapajärvelle veljeni Jukan luokse.
Johanna ja Lilja jäivät matkan varrella Tupokseen Johannan siskon
perheelle. Niin, kyseessä oli siis ensimäinen arktikaretki Virolahdelle!
Yövyttyäni Jukan perheen luona herätyskellomme piippasivat 3.45 ja
lähdimmekin lähes samantien reissun päälle. Tästä alkoi Retkemme ja
retkilajien laskeminen. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Joutsassa, missä
söimme aamiaiseksi edellisenä päivänä tekemämme leivät -erään laiturin
nokassa, aamuauringon paistaessa ja käen kukkuessa (sekä pensaskertun
luritellessa kireitä säveliä.) Ilmassa oli sitä kuuluisaa retkitunnelmaa
;) Kuikkakin kävi ennätys lähellä, alle 10m laiturista. Linnusta tulikin jokunen ruutu räpsästyä. Ei se laatu, vaan määrä... vai miten se oli ;)
 |
| Upea se Arokotka on, siitä ei pääse mihinkään! |
 |
| Täällä vartioin minä! (aqunip) |
Tästä olikin hyvä jatkaa matkaa Virolahdelle saakka. Ajoimme suorilta Vilkilänturan lintutornille, sillä paikalla oli havaittu
Arokotka (Aquila Nipalensis) jo muutamana päivänä. Siinä tornilla staijatessa mukavina lajeina raapusteltiin vihkoon mm: laulava
Pikkusieppo (Ficudela Parva),
Valkoposkihanhia (Branta leucopsis) 70,
Tundrahanhia (Anser albinfrons) 15
kunnes yht'äkiä alkoi kuulumaan kiihtynyttä huutoa matalalla lentävässä
kotkasta, "SE ON SE, TUOLLA SE MENEE!". Nopeasti saatiin nuotitus
kohalle ja suuntakin selville, mutta vielä ei verkkokalvolle piirtynyt
petolinnun kuvatusta, kun "SE" oli ilmeisesti laskeutunut maahan. Mutta
tapitus palkittiin ja pian majesteetillinen
"Nipa" (Arokotka) näyttäytyikin koko Vilkilänturan köörille liitäen matalalla etuoikealta jääden paikalliseksi mäntyyn istumaan.
Siinä Jukan kanssa heitimme perinteiset "ylä femmat" ja parahiksi
paikalle saapui myös sattumalta Rantasen veljeksiä, joiden vuokraamassa
mökissä oli meidänkin tarkoitus majoittua. Pojat olivat olleet sen verta
optimisia, että olivat ottaneet pinnakahvit mukaan. Niinpä joimme
tuoreelta tornissa kupilliset kuumaa. Hetkeä myöhemmin Kotkamme päätti
kruunata vielä bongauksen, mentyä rauhaksiltaan noin miikasta (-/II)
tornimme editse. Paikalla olleeita
Jalohaikaroita (Egretta Alba)
emme ehtineet nähdä, vaikka ne olivatkin olleet ihan samoilla
minuuteilla vielä paikalla, kun tulimme, eikä kukaan ollut niiden nähnyt
poistuvankaan. No, eipä se liiemmin jäänyt kuitenkaan painamaan mieltä :)
 |
| Ja vielä selkäpuolikin... (aqunip) |
Päivää kohden lämpötila kohosi yli 25:een asteeseen ja päätimme Jukan kanssa mennä ns. Laakakalliolle staijaamaan,
Pikkukiljukotka (Aquila pomarina) -hälyn innoittamana. Kalliolle mennessä teimme muutaman pysähdyksen jotka toivat listallemme mm:
Satakieli ( Luscinia luscinia) 2 ,
Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum), Lehtokerttu (Sylvia borin).
Satakieli ja vitake lauloivat siis täysillä keskellä päivää :-).
Samalla teimme myös taktisen pysähdyksen Virojoella ja kävimme hakemassa paikallisesta pizzeriasta lätyt. Lounastaminen tapahtui
Satakielten laulaessa ja
Tiklien (Carduelis carduelis) ääntä kuunnellessa lehtomaisen joen varrella.
 |
| Oho, Volvon jarrut ei reagoinu tarpeeksi nopeasti, kerkes jo mennä :( |
 |
| Ja vielä kauemmaksi... (milmig) |
Loppupäivä menikin kalliolla, paahtavan auringon helliessä pohjolan
poikia.
Pomarinaa ei näkynyt, mutta sen sijaan vihkoon kirjattiin useita
Mehiläishaukkoja (Pernis apivorus),
Nuolihaukkoja (Falco subbuteo) sekä
Hiirihaukkoja (Buteo buteo). Myös
Haahkojen (Somasteria mollissima) tasainen päivittely loi tunnelmaa. Koska
ilta alkoi hiljentymään aikalaila lintujen osalta ja ukkospilvet
lähestyivät uhkaavasti, päätimme mennä mökille katsomaan Suomi-Usa
jäkismatsin. Menomatkalla mökille,
Harvajanniemeen, retkilajeja kartutti vielä matalalta
auton yli liitänyt
Haarahaukka (Milvus migrans).
Suomi
otti kuin ottikin erittäin upean voiton illan jäkisottelusta, mikä ei ainakaan heikentänyt päivän tunnelmaa. Tämän
jälkeen kävimme vielä Jukan kanssa hakemassa Haminan ABC:ltä hieman
evästä ja poikkesimme nopeasti Kirkkojärven kautta lukuisten
Satakielien saattelemana kuulematta kuitenkaan
Luhtakanaa (Rallus aquaticus) kummempaa.
