Virolahti 17.5.

Kuikka kävi tekemässä tuttavuutta laiturin nokalla (gavarc)

 (Keskiviikko)-Torstai 17.5 (Oulu-Haapajärvi-Virolahti)


Pitkään ajatusten tasolla hautonut haave alkoi toteutua kun, starttasin Oulusta tiistai iltana Haapajärvelle veljeni Jukan luokse. Johanna ja Lilja jäivät matkan varrella Tupokseen Johannan siskon perheelle. Niin, kyseessä oli siis ensimäinen arktikaretki Virolahdelle! Yövyttyäni Jukan perheen luona herätyskellomme piippasivat 3.45 ja lähdimmekin lähes samantien reissun päälle. Tästä alkoi Retkemme ja retkilajien laskeminen. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Joutsassa, missä söimme aamiaiseksi edellisenä päivänä tekemämme leivät -erään laiturin nokassa, aamuauringon paistaessa ja käen kukkuessa (sekä pensaskertun luritellessa kireitä säveliä.) Ilmassa oli sitä kuuluisaa retkitunnelmaa ;)  Kuikkakin kävi ennätys lähellä, alle 10m laiturista. Linnusta tulikin jokunen ruutu räpsästyä. Ei se laatu, vaan määrä... vai miten se oli ;)

Upea se Arokotka on, siitä ei pääse mihinkään!

Täällä vartioin minä! (aqunip)

Tästä olikin hyvä jatkaa matkaa Virolahdelle saakka. Ajoimme suorilta Vilkilänturan lintutornille, sillä paikalla oli havaittu Arokotka (Aquila Nipalensis) jo muutamana päivänä. Siinä tornilla staijatessa mukavina lajeina raapusteltiin vihkoon mm: laulava Pikkusieppo (Ficudela Parva), Valkoposkihanhia (Branta leucopsis) 70, Tundrahanhia (Anser albinfrons) 15 kunnes yht'äkiä alkoi kuulumaan kiihtynyttä huutoa matalalla lentävässä kotkasta, "SE ON SE, TUOLLA SE MENEE!". Nopeasti saatiin nuotitus kohalle ja suuntakin selville, mutta vielä ei verkkokalvolle piirtynyt petolinnun kuvatusta, kun "SE" oli ilmeisesti laskeutunut maahan. Mutta tapitus palkittiin ja pian majesteetillinen "Nipa" (Arokotka) näyttäytyikin koko Vilkilänturan köörille liitäen matalalla etuoikealta jääden paikalliseksi mäntyyn istumaan. Siinä Jukan kanssa heitimme perinteiset "ylä femmat" ja parahiksi paikalle saapui myös sattumalta  Rantasen veljeksiä, joiden vuokraamassa mökissä oli meidänkin tarkoitus majoittua. Pojat olivat olleet sen verta optimisia, että olivat ottaneet pinnakahvit mukaan. Niinpä joimme tuoreelta tornissa kupilliset kuumaa. Hetkeä myöhemmin Kotkamme päätti kruunata vielä bongauksen, mentyä rauhaksiltaan noin miikasta (-/II) tornimme editse. Paikalla olleeita Jalohaikaroita (Egretta Alba) emme ehtineet nähdä, vaikka ne olivatkin olleet ihan samoilla minuuteilla vielä paikalla, kun tulimme, eikä kukaan ollut niiden nähnyt poistuvankaan. No, eipä se liiemmin jäänyt kuitenkaan painamaan mieltä :)

Ja vielä selkäpuolikin... (aqunip)

Päivää kohden lämpötila kohosi yli 25:een asteeseen ja päätimme Jukan kanssa mennä ns. Laakakalliolle staijaamaan, Pikkukiljukotka (Aquila pomarina) -hälyn innoittamana. Kalliolle mennessä teimme muutaman pysähdyksen jotka toivat listallemme mm: Satakieli ( Luscinia luscinia) 2 , Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum), Lehtokerttu (Sylvia borin). Satakieli ja vitake lauloivat siis täysillä keskellä päivää :-). Samalla teimme myös taktisen pysähdyksen Virojoella ja kävimme hakemassa paikallisesta pizzeriasta lätyt. Lounastaminen tapahtui Satakielten laulaessa ja Tiklien (Carduelis carduelis) ääntä kuunnellessa lehtomaisen joen varrella.

Oho, Volvon jarrut ei reagoinu tarpeeksi nopeasti, kerkes jo mennä :(

Ja vielä kauemmaksi... (milmig)

 Loppupäivä menikin kalliolla, paahtavan auringon helliessä pohjolan poikia. Pomarinaa ei näkynyt, mutta sen sijaan vihkoon kirjattiin useita Mehiläishaukkoja (Pernis apivorus), Nuolihaukkoja (Falco subbuteo) sekä Hiirihaukkoja (Buteo buteo). Myös Haahkojen (Somasteria mollissima) tasainen päivittely loi tunnelmaa. Koska ilta alkoi hiljentymään aikalaila lintujen osalta ja ukkospilvet lähestyivät uhkaavasti, päätimme mennä mökille katsomaan Suomi-Usa jäkismatsin. Menomatkalla mökille, Harvajanniemeen,  retkilajeja kartutti vielä matalalta auton yli liitänyt Haarahaukka (Milvus migrans).

Suomi otti kuin ottikin erittäin upean voiton illan jäkisottelusta, mikä ei ainakaan heikentänyt päivän tunnelmaa. Tämän jälkeen kävimme vielä Jukan kanssa hakemassa Haminan ABC:ltä hieman evästä ja poikkesimme nopeasti Kirkkojärven kautta lukuisten Satakielien saattelemana kuulematta kuitenkaan Luhtakanaa (Rallus aquaticus) kummempaa.