Parikkala-Liperi 20.5.

 Parikkala, lauantai 20.5. klo 2.00-

Kaulushaikara päätti vaihtaa huutelupaikkaa

 Reissun pisimpien unien jälkeen (4,5h)  maittoikin jatkaa Eteläkarjalan Parikkalassa lintupaikkojen kiertelemistä. Ensimäiseksi ajelimme Tiiraan ilmoitettuun Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) -paikkaan Ristinharjun sorakasoille. Lintu kuului heti ensimmäisellä pysähyksellä, mutta hieman vaimeasti, niinpä päätimme jatkaa hieman sorakuoppien ohitse ja käännyimme risteyksestä oikealle kuoppien jäädessä myös oikealle. Nyt ääni kuuluikin pieneltä harjanteelta melko läheltä ja pääsimme kuuntelemaan (meille niin harvinaista herkkua) oikein sydämen kyllyydestä. Emme kerenneet kauaa höristellä kehrääjän surinaa kun aivan läheltä Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) viritteli säveliä! Tunnelma alkoi jälleen nousta ja totesimme samantien pysähdyksen onnistuneeksi. Oriolus innostu ihan totaalisesti ja pian laulajia olikin jo kaksi äänessä. Tästä lajistakin otimme kaiken irti, sillä emme tienneet milloin seuraavan kerran pääsisimme tätä huilutusta kuulemaan.

Valkoselkätikka tornin takana haavassa

Vaseti

Seuraavaksi suuntasimme Siikalahdelle pienen harhareissun tehtyämme. Siikalahden tornin pitkospuilta huuteli vuoden ensimmäinen Luhtahuitti (Porzana porzana) listoillemme, alkuun hieman vaisusti, mutta vauhtiin päästyä jo varsin innokaasti. Tornille päästyämme meitä vastaan otti Luhtakanan (Rallus aquaticus) omaperäinen ääntely. Myös paikalliset Kaulushaikarat (Botaurus stellaris) huutelivat tauotta. Muita mukavia lajeja kirjattiin myös, mm: Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus), Punasotka (Aythya ferina) 1/1, Heinätavi (Anas querquedula), Kanadanhanhi (Branta canadensis) 1/1 jne. Taustalla kuului hentoja rummutuksia, jotka sekä Jukka että minä noteraasimme. Pian alkoi kuulua pehmeitä tikan djyk -ääniä. Yritimme tiirailla äänen suuntaa, eikä turhaan. Pian tornin taakse haavan latvaosaan istahti koiras Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos). Kyllähän se lämmitti mieltä, enemmän kuin juuri noussut aamuaurinko! :) Valkoselkätikka Oulun korkeudella kun on kuitenkin rari,  emmekä aikoneet  laittaa Etelä-Karjalan alueella paljoa likoon vasetin etsimiseen. Mukava bonus aamun jokatapauksessa!

Aamun käydessä yhdeksää, rupesi vatsamme vihjailemaan aamiaisesta. Jätimme Siikalahden taaksemme (emme viimeistä kertaa!) ja siirryimme aterioimaan Parikkalan ABC:lle aamiaiselle. Ruokailutoimenpiteiden jälkeen lähdimme taas jatkamaan matkaa jo kotiin päin Haapajärvelle ja Ouluun. Matkalla kuitenkin mietittiin ajettaisko vajaan sadan kilsan lenkki Juukaan, sillä edellisenä päivänä paikkakunnalta oli vielä havaittu Valkosiipitiiroja (Chlidonias leucopterus) 2p. Koska viimeisin havainto oli edellisillalta, päätin ottaa viimeisimmän havainnon tehneeseen Roni Väisäseen yhteyttä. Häneltä sainkin erään bongarin puhelinnumeron, jonka oli tarkoitus mennä täksi aamuksi siipitiirapaikalle. Numerosta sainkin selville, että paikalla oli aamu staijattu, muttei lintuja nähty ja negapäivitystä lintutiedotukseen laitettu. Päätin laittaa negahälyn itse, tietämättä ettei viesti ollu sille päivälle viimeinen lajista. 

Valkosiipitiiran yläpuoli

Valkosiipitiiran alapuoli

Jotain pientä retkeilyä vielä kaipasimme, mutta missä?! Sitä arvoimme Jukan kanssa, kunne Tiiraa jällee selaillessani (puhelimen nettiyhteys oli monessa tilanteessa kätevä), että poiketaan Liperin kautta ja yritettäis Ruostesorsan (Tadorna ferruginea) bongausta (vaikka lajista ei ollut pariin päivään havaintoja). Reitti poikkeaisi vain reilu 10km kotiinpaluu reitiltämme. Riihilahden tietä ajellessa Jukka pysäytti äkisti auton maatilan läheisyyteen pellon varteen, tuumaten, että tässä on kyllä tsekkaamisen arvoinen tulvapelto. Niimpä päätiimme virittää putket kohti tulvapeltoja ja siinä tovin peltoja plaratessa löytyi mm. valkoposki-, tundra-, ja metsähanhia. Ja taas aloitin tulvapellon vasemmasta reunasta tsekkaamaan lajistoa, kun optiikkaan piirtyi hitaasti oikealle päin lekutteleva mustatiiralaji . Samassa huusin Jukalle "Valkosiipitiira", joka sai Jukkaan vauhtia. -"Missä?", -"Putkessa". Samalla kun Jukka otti siipitiiran haltuun, minä puolestaan Juoksin autolle hakemaan kameran. Lintu ei ollut aivan ihanteellisella kuvausetäisyydellä, mutta kaipaamani dokumenttikuvat kuitenkin syntyivät. Jukan lintuvainu ei pettänyt tälläkään kertaa!  Jälleen oli aihetta "ylä femmaan". Mahtava huipennus retkelle, siitä ei pääse mihinkään, totesimme. Hälyä laitettua pian paikalle saapui Parviasen Ari sekä Ari Lavinen. Siipitiira antoi ootattaa ja sillä välin vaihdoimmekin Ari P:n kanssa puhelinnumerot, sillä he aikoivat käydä kiertelemässä tulvapeltojen eripuolilla, mitkä eivät siihen paikalle näkyneet. Juuri heidän tehdessä lähtöä Jukka äkkäsi linnun jälleen peltojen yllä ja näin pojatkin ehtivät näkemään korean kieppujan.

Ruostesorsa esitteli koko komeutensa

Emme jääneet sen pitemmäksi ajaksi paikalle, koska matkaa oli kuitenkin vielä Haapajärvelle vajaa 300km ja minulla Haapaveden kautta Ouluun lähes 500km. Jatkaessamme matkaa spekuloimme vielä, että kyllä yhden Ruostesorsan spondeen Siipitiiraan vaihtaa. Emme olleet kerennyt ajaa edes kymmentä kilometriä kun yllätykseksi AP jo soittikin ja ilmoitti että Ruostesorsa oli ilmestynyt kuin tyhjästä tulvapelloille. Teimme ensimmäisestä mahdollisesta paikasta U-käännöksen ja kaarroimme takasin Papelonsaaren tulvapelloille. Siellähän se Rötkäle kökötti kaikessa komeudeessaan! Pitihän siitäki muutama dokkari ottaa, ikimuistoisen lintupaikan ikuistamiseksi. Vihdoin pääsimme oikeasti jatkamaan matkaa aina Haapajärvelle, jossa Jukan matkanteko päättyikin. Hienon reissun jälkeen oli myös mukava palata kotiin, Johannan ja Lilja jo odotellessa.

Rötkäle

Päivä palkitsi jopa siinä määrin, että aamulla (päivän liian myöhään) Virolahdelta, vajaan kahden kilometrin päästä mökistämme,  löytynyt Tulipäähippiäinen ei enää harmittanut lainkaan. Aina ei voi kaikkea nähdä kerralla, mutta näköjään paljon voi kuitenkin yhteen päivään mahtua tilanteita, kun rouva fortuna on suotuisalla päällä ;) Hauskaa oli myös se, että laitettuani negahälyä Juukaan linnusta, löytyi sponde leucopterus 1h 35min myöhemmin noin 100 km etelämpää. Tulipa tuumattua myös Parviasen Arille tiirapaikalla, että pellot vaikuttavat sellaiselta rarimagneetilta, että alue kannattaisi käydä tsekkaamassa päivittäin. Jo seuraavana päivänä paikalta löytyikin 3 Kattohaikaraa (Ciconia ciconia).

Pidennetty viikonloppu Virolahden sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalan alueille oli kaikin puolin onnistunut. Kiitokset Rantasen porukalle yösijajärjestelyistä ja suurkiitos Jukalle jälleen kerran loistavasta retkiseurasta! 


ps. retkilajeja kertyi 145