Uusi vuosi ja uudet kujeet

Näin saatiin taas tammikuu käyntiin ja sehän tarkoittaa linturintamalla, että voi taas aloittaa puhtaalta pöydältä -niin retkeilyn kuin  pinnojen keruunkin :)

Sepelkyyhky 31.12.2012 Pateniemessä

Melko hiljainen oli viime vuosi bloggaamisen osalta... aina mukamas niin paljon muuta tekemistä, että kirjottaminen jää sitte sivuun ja tulee luovia taukoja. Uuden vuoden aattona mietiskelinkin tulevaa vuotta ja perinteisiä uuden vuoden lupauksia. Jonkin näköinen ajatus tuli, josko kirjoittelis enempi tänne internetin ihmeellisen maailmaan. Tai, no ainakin lisäilis  kuvia toeutuneista retkistä, joita toivottavasti tänäkin vuonna kertyy. Mielummin kuitenkin kuvia kattoo, kun lukee puuduttavaa tekstiä ;)

Tuleva kevät onkin poikkeuksellinen, koska toimin  "koti-isänä" vanheimpain vapaalla  2v ja  0,5 v tytöille. Tarkoituksena olisi retkeillä alku vuosi lähinnä lasten ehdoilla Oulun lähistöllä. Ainakin paremmin on kuitenkin luvassa aikaa ulkoilemiselle ja miksei vaikkapa vaunupinnojen keräämiselle ;)

1.1.

Perinteisten ekaa ekaa lajien kirjaamisen aloitin yllätysvedolla Iin Tangonsaaressa, missä oli jo useana vuonna käynyt ruokinnalla valkoselkätikka. PPLY:n alueella ko laji pitää yllään jonkinnäköistä rariviittaa, joten lajin "hoitaminen" tuntui houkuttelevalta het vuoden alkuun. Lisäksi veljeni Jukka ja Samuli olivat uuden vuoden täällä päin ja tarkoitus myös retkeillä, joten heillekin aloitus vasetin lymyilyalueilta oli mieluinen.

Käpytikka talitangolla

Hienoinen lumisade ei haitannut tapittamista, mutta kuvauspuuhia ehkä jonkin verran. Toisaalta otimme muutenkin varman päälle ja pysyttelimme kohtuu etäisyydellä ruokinnasta, jottei tavoitelajimme ainakaan meistä häiriintyisi. Parin tunnin odottelulla karttui metsän lajistoa ihan mukavasti. Käpytikkakin uskaltautui vierailemaan ruokinnalla, mutta valkoselkäinen versio loisti vielä poissaolollaan.

Valkoselkätikka tarkistaa ruuan laatua

No eipä mennyt kauaakaan, kun lähimetsästä kuului käheä tervehdys ilmoitukseksi olemassa olostaan! Kaunis viiruvatsa löytyiki pian eräästä koivusta metsän reunalta. Tovin naputeltua koivun oksia samalla äänellen,  uskaltautui lintu ruokinnalle, jossa se ei  montaa minuuttia kylläkään viihtynyt.

Pikatankkaus

Takasin Ouluun päin tultaessa kävimme toteamassa OUL Haukiputaan kalasataman tyhjäksi, jatkaen OUL Pateniemen  venesatamaan edellisenä päivänä näkemäni sepelkyyhkyä silmällä pitäen. Tämä pohjustus kuitenkin petti, eikä seplua näkynyt sen koomin. Tilhiä ja urpiaisia sen sijaan näkyi tuon tuosta. Samalla lajikirjoa kasvattivat kaupungin peruslajit.

Pojat jatkoivat Muhoksen kautta kotia kohti. Itse päätin käydä vielä tsekkaamassa Intiön hautausmaan ruokinnat. Vuosi sitten tammikuussa asuimme vielä Intiössä, joten silloin ruokinnat tuli kierreltyä useasti viikossa. Hautausmaan ruokinnan läheisyydestä löytyikin parempina lajeina mustavaris ja vihervarpusia jopa 15 yksilöä.

Syksyn Taigaa

Päivitetäänpä blogia taas pitkän kesätauon jälkeen! Retkeilyt on jäänyt kesän mittaan aika vähiin johtuen työkuvioista ja omasta saamattomuudesta. Nyt lauantaiaamuna sain itseni liikkeelle ulkoilemaan raittiiseen syysilmaan. Kävin tsekkaa (Oulun)  jätärin, minkä pystyi todeta pian rauhalliseksi paikaksi. Paikalliset fyllarit ja tintit pitivät lintumiehen virettä yllä -nyt kun niitä inojakin on ollut liikkeellä. Kirvisiä ja pajusirkkuja muutti pieniä parvia pitkin aamua. Yksittäinen tylli huuteli taivaalta ja kulorastas pärisi myös korkeuksissa.

 Autosta oli ilmeisesti tulomatkalla puhjennut kuskin puolen takarengas, kun ilma oli päässyt renkaan alapuolelta loppumaan. Eipä siinä muu auttanut kun alkaa vararengasta tilalle laittamaan... vaan siinäpä se aika kuluikin rattoisasti!


Vastoinkäymisestä huolimatta päätin käydä kokeilemassa yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lintumaailman. En ollut koskaan aiemmin ko. paikassa käynyt, joten olihan se aikakin korjata aukko sivistyksessä. Paikka oli kyllä upea, ja ehdottomasti käymisen arvoinen! Puutarha kuhisi hyönteissyöjistä. Samalta seisomalta pääsi seuraamaan punarintoja, peippoja, harmaasieppoja, leppälintua, kuusitiaisia; joita oli yhteensä 5yks!, hippiäisiä jne.  Päätin kuitenkin kiertää vielä koko alueen. Kierros tuottikin loppusuoralla pois lähtiessäni niin ikään kauniin pienen silmäkulmajuovasen vihreän piipertäjän, taigauunilinnun. Lajin, jota silmällä pitäen aamun retkelle lähdinkin.  Yksinäinen lintu oli aktiivisesti äänessä ja hetkittäin hyvin näkyvilläkin.

Macron vuosipäivä

Tasan vuosi sitten aikuinen macro koiras saalisteli tämän päivän havaintopaikasta about 3km etelämpänä. Linnulla lienee vakioreviiri mutta vähäisen retkeilyn vuoksi mahdollinen pesintä on enemmän kun epävarmaa. Markku Jämsä näki lienee saman linnun reilu viikko sitten. Viime syksynä samalla paikalla havaittiin myös 1kv lintu. Alla tämän päivän lintu

Sirkkalintuja ja vähän muutakin

Muuttohaukat

Heinäkuu pyörähti käyntiin Haapaveden maastossa. Sunnuntaina kuun ekana päivänä tein pikku piston Piipsannevalle ja heti tullessa hoksasin pari petoa turvepeltojen yllä. Pikainen tsekkaus kiffellä viittasi isoon falcoon ja niimpä vaihdoin kiikarin kameraan ja napsin muutamia kuvia. Nuorilta muuttohaukoiltahan ne vaikutti, vaikkei päässykään mässäilemään. Lietealtailla oli perinteiseen tapaan suuri määrä taveja sekä mm. harmaasorsapoikue.

Ylpeä isosisko

Seuraavana yönä päätin käydä kokeilemassa tarttuisko vielä uusia yölaulajia haaviin. Muutaman tunnin reissu tuotti vuoden viidennen pensassirkkalinnun listoilleni sekä viitakerttusen ja ruisrääkän. Jokunen asio näkyi myös (määritetyt suopöllöjä). Aamun valjettua puolille päivin, en ollut enää yksinkertainen isä, kun saimme tyttövauvan klo 12.36! Samalla  Liljasta tuli ISOsisko.


9.7 kello 1.13 oli puhelimeeni singahtanu tälläinen viesti:

LOCFLU

MUHOS

MAHD. Loclan ei pois suljettu! Koivikko Ä Sammontien päässä. Multakasojen luota vas n.100m radan varressa pusikossa. honpe ja  09070113/saate

Viirusirkkalinnun majailupaikalta

 ja aamulla 5.24 oli tullut toinen viesti, jossa määritys oli varmistunut viirusirkkalinnuksi! Noh, mullaha tieteski oli puhelin toisessa huoneessa ja äänettömällä. Huomasin nämä viestit vasta seuraavana aamuna myöhään. Maltan kuitenkin odottaa iltaan asti ja noin 23.30 olen jo Muhoksella Sammontien päässä multakasoilla. Jonkin aikaa seisoskeltuani, tulevat kauempaa kasojen takaa vastaan Karvosen Juhani ja Kinnusen Pietari kehottaen menemään rohkeasti lähemmäs; lintu oli ollut ihan hetki sitten pätkittäin äänessä! Edellisenä iltana sirkkalintu oli kuulunut ihan tielle asti, mutta suhteellisen voimakas tuuli heikensi nyt kuuluvuutta. Kasojen taakse päästyä konsertti tosiaan alkoikin: aluksi muutaman sekunnin pätkiä, mutta vajaan tunnin päästä jo pitempiä pätkiä ja todella aktiivisesti. Mukavahan sitä Suomen elistä oli kuunnella iha tosissaan. Harmi, ettei päässyt näkemään vaikka yritys oli kova (sen puolentoista tunnin ajan mitä paikalla olin). En lähtenyt luonnollisestikaan komppaamaan lintua, sillä varmaan halukkaita kuuntelijoita on vielä muitakin!

Sarvipöllö -Asio otus

 Juhannusaattoiltaa Haapaveden kirkkojärvellä. Tuli kalaakin, mutta myös komea sarvari veneen vierestä.

Kirjokettu laukaassa!

Juhannukseen liittyy joka vuosi jännitettävää. Tänä vuonna jännitysmomenttia toi Laukaassa 19.6 löytynyt kirjokerttu (Sylvia nisoria) joka kovasti poltteli Suomen pinnoista puttumisen johdosta. Niin lähellä, mutta silti kaukana. Välimatka lyheni kummasti, kun Jukka alkoi houkutella bongausreissun järkkäämistä Juhannusaatoksi. Pikainen istunto hallituksen kanssa ja niinpä 21.6 hurautin Haapaveden kautta Haapajärvelle mistä Jukka hyppäsikin kyytiin.

Emme antaneet edellis iltapäivän negahälyn laimentaa tunnelmaa vaan noin klo 21 starttasimme HPJ:ltä kohti Keski-Suomea. Tarkoitus oli olla pelipaikalla vasta aamusta, joten saimmekin ajella ihan rauhaksiltaan ja heittää pientä spondee retkeilyä. Menomatkalla vihkoon kirjailtiin mm.  9 ruisrääkkä,  pari pensassirkkalintua, sarvipöllöjä ja suopöllö sekä muutamia viitakerttusia ja mustapääkerttuja.  Kike -paikalle Vuojärvelle saavuimme jo kolmelta luhtakerttusen laulun vastaanottamana.

Reilun tunnin odottelu ja kuuntelu alkoi tehdä tepposet valvotun yön yhdistelemänä. Piti väliin ottaa pikku torkut. Ennen viittä paikalle Tuli myös Tero Toivanen ja hieman myöhemmin Mauri Räkköläinen. Taas kuunneltiin intensiivisesti. Luotto linnun löytymiseen hiipui minuutti minuutilta, kunnes vajaan puolen tunnin intensiivisen kuuntelun aikana yhtäkkiä kuului lyhyt pätkä nisorialle sopivaa rätinää! Halusimme saada kuitenkin kunnon havainnon linnusta.  Kärsivällisyys palkittiin tässäkin ja ennen kello kuutta saatiin kirjokertun varsinainen ääninäyte ja pian näköhavainto.


Bongauksen  kruunasi linnusta saadut muutamat huonohkot dokumenttikuvat! :) Tiiettävästi kuvat jäivät ainokaisiksi lajista, sillä aiemmin ilmoitetut kuvat linnusta olivat olleetkin ilmeisesti pensaskertusta, joita paikalla oli myös useita.

Pikkutiira

Perämeren peruskauraa, Pikkutiira (Sternula albifrons) Oulussa