Syksyn Taigaa

Päivitetäänpä blogia taas pitkän kesätauon jälkeen! Retkeilyt on jäänyt kesän mittaan aika vähiin johtuen työkuvioista ja omasta saamattomuudesta. Nyt lauantaiaamuna sain itseni liikkeelle ulkoilemaan raittiiseen syysilmaan. Kävin tsekkaa (Oulun)  jätärin, minkä pystyi todeta pian rauhalliseksi paikaksi. Paikalliset fyllarit ja tintit pitivät lintumiehen virettä yllä -nyt kun niitä inojakin on ollut liikkeellä. Kirvisiä ja pajusirkkuja muutti pieniä parvia pitkin aamua. Yksittäinen tylli huuteli taivaalta ja kulorastas pärisi myös korkeuksissa.

 Autosta oli ilmeisesti tulomatkalla puhjennut kuskin puolen takarengas, kun ilma oli päässyt renkaan alapuolelta loppumaan. Eipä siinä muu auttanut kun alkaa vararengasta tilalle laittamaan... vaan siinäpä se aika kuluikin rattoisasti!


Vastoinkäymisestä huolimatta päätin käydä kokeilemassa yliopiston kasvitieteellisen puutarhan lintumaailman. En ollut koskaan aiemmin ko. paikassa käynyt, joten olihan se aikakin korjata aukko sivistyksessä. Paikka oli kyllä upea, ja ehdottomasti käymisen arvoinen! Puutarha kuhisi hyönteissyöjistä. Samalta seisomalta pääsi seuraamaan punarintoja, peippoja, harmaasieppoja, leppälintua, kuusitiaisia; joita oli yhteensä 5yks!, hippiäisiä jne.  Päätin kuitenkin kiertää vielä koko alueen. Kierros tuottikin loppusuoralla pois lähtiessäni niin ikään kauniin pienen silmäkulmajuovasen vihreän piipertäjän, taigauunilinnun. Lajin, jota silmällä pitäen aamun retkelle lähdinkin.  Yksinäinen lintu oli aktiivisesti äänessä ja hetkittäin hyvin näkyvilläkin.

Macron vuosipäivä

Tasan vuosi sitten aikuinen macro koiras saalisteli tämän päivän havaintopaikasta about 3km etelämpänä. Linnulla lienee vakioreviiri mutta vähäisen retkeilyn vuoksi mahdollinen pesintä on enemmän kun epävarmaa. Markku Jämsä näki lienee saman linnun reilu viikko sitten. Viime syksynä samalla paikalla havaittiin myös 1kv lintu. Alla tämän päivän lintu

Sirkkalintuja ja vähän muutakin

Muuttohaukat

Heinäkuu pyörähti käyntiin Haapaveden maastossa. Sunnuntaina kuun ekana päivänä tein pikku piston Piipsannevalle ja heti tullessa hoksasin pari petoa turvepeltojen yllä. Pikainen tsekkaus kiffellä viittasi isoon falcoon ja niimpä vaihdoin kiikarin kameraan ja napsin muutamia kuvia. Nuorilta muuttohaukoiltahan ne vaikutti, vaikkei päässykään mässäilemään. Lietealtailla oli perinteiseen tapaan suuri määrä taveja sekä mm. harmaasorsapoikue.

Ylpeä isosisko

Seuraavana yönä päätin käydä kokeilemassa tarttuisko vielä uusia yölaulajia haaviin. Muutaman tunnin reissu tuotti vuoden viidennen pensassirkkalinnun listoilleni sekä viitakerttusen ja ruisrääkän. Jokunen asio näkyi myös (määritetyt suopöllöjä). Aamun valjettua puolille päivin, en ollut enää yksinkertainen isä, kun saimme tyttövauvan klo 12.36! Samalla  Liljasta tuli ISOsisko.


9.7 kello 1.13 oli puhelimeeni singahtanu tälläinen viesti:

LOCFLU

MUHOS

MAHD. Loclan ei pois suljettu! Koivikko Ä Sammontien päässä. Multakasojen luota vas n.100m radan varressa pusikossa. honpe ja  09070113/saate

Viirusirkkalinnun majailupaikalta

 ja aamulla 5.24 oli tullut toinen viesti, jossa määritys oli varmistunut viirusirkkalinnuksi! Noh, mullaha tieteski oli puhelin toisessa huoneessa ja äänettömällä. Huomasin nämä viestit vasta seuraavana aamuna myöhään. Maltan kuitenkin odottaa iltaan asti ja noin 23.30 olen jo Muhoksella Sammontien päässä multakasoilla. Jonkin aikaa seisoskeltuani, tulevat kauempaa kasojen takaa vastaan Karvosen Juhani ja Kinnusen Pietari kehottaen menemään rohkeasti lähemmäs; lintu oli ollut ihan hetki sitten pätkittäin äänessä! Edellisenä iltana sirkkalintu oli kuulunut ihan tielle asti, mutta suhteellisen voimakas tuuli heikensi nyt kuuluvuutta. Kasojen taakse päästyä konsertti tosiaan alkoikin: aluksi muutaman sekunnin pätkiä, mutta vajaan tunnin päästä jo pitempiä pätkiä ja todella aktiivisesti. Mukavahan sitä Suomen elistä oli kuunnella iha tosissaan. Harmi, ettei päässyt näkemään vaikka yritys oli kova (sen puolentoista tunnin ajan mitä paikalla olin). En lähtenyt luonnollisestikaan komppaamaan lintua, sillä varmaan halukkaita kuuntelijoita on vielä muitakin!

Sarvipöllö -Asio otus

 Juhannusaattoiltaa Haapaveden kirkkojärvellä. Tuli kalaakin, mutta myös komea sarvari veneen vierestä.

Kirjokettu laukaassa!

Juhannukseen liittyy joka vuosi jännitettävää. Tänä vuonna jännitysmomenttia toi Laukaassa 19.6 löytynyt kirjokerttu (Sylvia nisoria) joka kovasti poltteli Suomen pinnoista puttumisen johdosta. Niin lähellä, mutta silti kaukana. Välimatka lyheni kummasti, kun Jukka alkoi houkutella bongausreissun järkkäämistä Juhannusaatoksi. Pikainen istunto hallituksen kanssa ja niinpä 21.6 hurautin Haapaveden kautta Haapajärvelle mistä Jukka hyppäsikin kyytiin.

Emme antaneet edellis iltapäivän negahälyn laimentaa tunnelmaa vaan noin klo 21 starttasimme HPJ:ltä kohti Keski-Suomea. Tarkoitus oli olla pelipaikalla vasta aamusta, joten saimmekin ajella ihan rauhaksiltaan ja heittää pientä spondee retkeilyä. Menomatkalla vihkoon kirjailtiin mm.  9 ruisrääkkä,  pari pensassirkkalintua, sarvipöllöjä ja suopöllö sekä muutamia viitakerttusia ja mustapääkerttuja.  Kike -paikalle Vuojärvelle saavuimme jo kolmelta luhtakerttusen laulun vastaanottamana.

Reilun tunnin odottelu ja kuuntelu alkoi tehdä tepposet valvotun yön yhdistelemänä. Piti väliin ottaa pikku torkut. Ennen viittä paikalle Tuli myös Tero Toivanen ja hieman myöhemmin Mauri Räkköläinen. Taas kuunneltiin intensiivisesti. Luotto linnun löytymiseen hiipui minuutti minuutilta, kunnes vajaan puolen tunnin intensiivisen kuuntelun aikana yhtäkkiä kuului lyhyt pätkä nisorialle sopivaa rätinää! Halusimme saada kuitenkin kunnon havainnon linnusta.  Kärsivällisyys palkittiin tässäkin ja ennen kello kuutta saatiin kirjokertun varsinainen ääninäyte ja pian näköhavainto.


Bongauksen  kruunasi linnusta saadut muutamat huonohkot dokumenttikuvat! :) Tiiettävästi kuvat jäivät ainokaisiksi lajista, sillä aiemmin ilmoitetut kuvat linnusta olivat olleetkin ilmeisesti pensaskertusta, joita paikalla oli myös useita.

Pikkutiira

Perämeren peruskauraa, Pikkutiira (Sternula albifrons) Oulussa

Parikkala-Liperi 20.5.

 Parikkala, lauantai 20.5. klo 2.00-

Kaulushaikara päätti vaihtaa huutelupaikkaa

 Reissun pisimpien unien jälkeen (4,5h)  maittoikin jatkaa Eteläkarjalan Parikkalassa lintupaikkojen kiertelemistä. Ensimäiseksi ajelimme Tiiraan ilmoitettuun Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) -paikkaan Ristinharjun sorakasoille. Lintu kuului heti ensimmäisellä pysähyksellä, mutta hieman vaimeasti, niinpä päätimme jatkaa hieman sorakuoppien ohitse ja käännyimme risteyksestä oikealle kuoppien jäädessä myös oikealle. Nyt ääni kuuluikin pieneltä harjanteelta melko läheltä ja pääsimme kuuntelemaan (meille niin harvinaista herkkua) oikein sydämen kyllyydestä. Emme kerenneet kauaa höristellä kehrääjän surinaa kun aivan läheltä Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) viritteli säveliä! Tunnelma alkoi jälleen nousta ja totesimme samantien pysähdyksen onnistuneeksi. Oriolus innostu ihan totaalisesti ja pian laulajia olikin jo kaksi äänessä. Tästä lajistakin otimme kaiken irti, sillä emme tienneet milloin seuraavan kerran pääsisimme tätä huilutusta kuulemaan.

Valkoselkätikka tornin takana haavassa

Vaseti

Seuraavaksi suuntasimme Siikalahdelle pienen harhareissun tehtyämme. Siikalahden tornin pitkospuilta huuteli vuoden ensimmäinen Luhtahuitti (Porzana porzana) listoillemme, alkuun hieman vaisusti, mutta vauhtiin päästyä jo varsin innokaasti. Tornille päästyämme meitä vastaan otti Luhtakanan (Rallus aquaticus) omaperäinen ääntely. Myös paikalliset Kaulushaikarat (Botaurus stellaris) huutelivat tauotta. Muita mukavia lajeja kirjattiin myös, mm: Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus), Punasotka (Aythya ferina) 1/1, Heinätavi (Anas querquedula), Kanadanhanhi (Branta canadensis) 1/1 jne. Taustalla kuului hentoja rummutuksia, jotka sekä Jukka että minä noteraasimme. Pian alkoi kuulua pehmeitä tikan djyk -ääniä. Yritimme tiirailla äänen suuntaa, eikä turhaan. Pian tornin taakse haavan latvaosaan istahti koiras Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos). Kyllähän se lämmitti mieltä, enemmän kuin juuri noussut aamuaurinko! :) Valkoselkätikka Oulun korkeudella kun on kuitenkin rari,  emmekä aikoneet  laittaa Etelä-Karjalan alueella paljoa likoon vasetin etsimiseen. Mukava bonus aamun jokatapauksessa!

Aamun käydessä yhdeksää, rupesi vatsamme vihjailemaan aamiaisesta. Jätimme Siikalahden taaksemme (emme viimeistä kertaa!) ja siirryimme aterioimaan Parikkalan ABC:lle aamiaiselle. Ruokailutoimenpiteiden jälkeen lähdimme taas jatkamaan matkaa jo kotiin päin Haapajärvelle ja Ouluun. Matkalla kuitenkin mietittiin ajettaisko vajaan sadan kilsan lenkki Juukaan, sillä edellisenä päivänä paikkakunnalta oli vielä havaittu Valkosiipitiiroja (Chlidonias leucopterus) 2p. Koska viimeisin havainto oli edellisillalta, päätin ottaa viimeisimmän havainnon tehneeseen Roni Väisäseen yhteyttä. Häneltä sainkin erään bongarin puhelinnumeron, jonka oli tarkoitus mennä täksi aamuksi siipitiirapaikalle. Numerosta sainkin selville, että paikalla oli aamu staijattu, muttei lintuja nähty ja negapäivitystä lintutiedotukseen laitettu. Päätin laittaa negahälyn itse, tietämättä ettei viesti ollu sille päivälle viimeinen lajista. 

Valkosiipitiiran yläpuoli

Valkosiipitiiran alapuoli

Jotain pientä retkeilyä vielä kaipasimme, mutta missä?! Sitä arvoimme Jukan kanssa, kunne Tiiraa jällee selaillessani (puhelimen nettiyhteys oli monessa tilanteessa kätevä), että poiketaan Liperin kautta ja yritettäis Ruostesorsan (Tadorna ferruginea) bongausta (vaikka lajista ei ollut pariin päivään havaintoja). Reitti poikkeaisi vain reilu 10km kotiinpaluu reitiltämme. Riihilahden tietä ajellessa Jukka pysäytti äkisti auton maatilan läheisyyteen pellon varteen, tuumaten, että tässä on kyllä tsekkaamisen arvoinen tulvapelto. Niimpä päätiimme virittää putket kohti tulvapeltoja ja siinä tovin peltoja plaratessa löytyi mm. valkoposki-, tundra-, ja metsähanhia. Ja taas aloitin tulvapellon vasemmasta reunasta tsekkaamaan lajistoa, kun optiikkaan piirtyi hitaasti oikealle päin lekutteleva mustatiiralaji . Samassa huusin Jukalle "Valkosiipitiira", joka sai Jukkaan vauhtia. -"Missä?", -"Putkessa". Samalla kun Jukka otti siipitiiran haltuun, minä puolestaan Juoksin autolle hakemaan kameran. Lintu ei ollut aivan ihanteellisella kuvausetäisyydellä, mutta kaipaamani dokumenttikuvat kuitenkin syntyivät. Jukan lintuvainu ei pettänyt tälläkään kertaa!  Jälleen oli aihetta "ylä femmaan". Mahtava huipennus retkelle, siitä ei pääse mihinkään, totesimme. Hälyä laitettua pian paikalle saapui Parviasen Ari sekä Ari Lavinen. Siipitiira antoi ootattaa ja sillä välin vaihdoimmekin Ari P:n kanssa puhelinnumerot, sillä he aikoivat käydä kiertelemässä tulvapeltojen eripuolilla, mitkä eivät siihen paikalle näkyneet. Juuri heidän tehdessä lähtöä Jukka äkkäsi linnun jälleen peltojen yllä ja näin pojatkin ehtivät näkemään korean kieppujan.

Ruostesorsa esitteli koko komeutensa

Emme jääneet sen pitemmäksi ajaksi paikalle, koska matkaa oli kuitenkin vielä Haapajärvelle vajaa 300km ja minulla Haapaveden kautta Ouluun lähes 500km. Jatkaessamme matkaa spekuloimme vielä, että kyllä yhden Ruostesorsan spondeen Siipitiiraan vaihtaa. Emme olleet kerennyt ajaa edes kymmentä kilometriä kun yllätykseksi AP jo soittikin ja ilmoitti että Ruostesorsa oli ilmestynyt kuin tyhjästä tulvapelloille. Teimme ensimmäisestä mahdollisesta paikasta U-käännöksen ja kaarroimme takasin Papelonsaaren tulvapelloille. Siellähän se Rötkäle kökötti kaikessa komeudeessaan! Pitihän siitäki muutama dokkari ottaa, ikimuistoisen lintupaikan ikuistamiseksi. Vihdoin pääsimme oikeasti jatkamaan matkaa aina Haapajärvelle, jossa Jukan matkanteko päättyikin. Hienon reissun jälkeen oli myös mukava palata kotiin, Johannan ja Lilja jo odotellessa.

Rötkäle

Päivä palkitsi jopa siinä määrin, että aamulla (päivän liian myöhään) Virolahdelta, vajaan kahden kilometrin päästä mökistämme,  löytynyt Tulipäähippiäinen ei enää harmittanut lainkaan. Aina ei voi kaikkea nähdä kerralla, mutta näköjään paljon voi kuitenkin yhteen päivään mahtua tilanteita, kun rouva fortuna on suotuisalla päällä ;) Hauskaa oli myös se, että laitettuani negahälyä Juukaan linnusta, löytyi sponde leucopterus 1h 35min myöhemmin noin 100 km etelämpää. Tulipa tuumattua myös Parviasen Arille tiirapaikalla, että pellot vaikuttavat sellaiselta rarimagneetilta, että alue kannattaisi käydä tsekkaamassa päivittäin. Jo seuraavana päivänä paikalta löytyikin 3 Kattohaikaraa (Ciconia ciconia).

Pidennetty viikonloppu Virolahden sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalan alueille oli kaikin puolin onnistunut. Kiitokset Rantasen porukalle yösijajärjestelyistä ja suurkiitos Jukalle jälleen kerran loistavasta retkiseurasta! 


ps. retkilajeja kertyi 145