Pikkutiira

Perämeren peruskauraa, Pikkutiira (Sternula albifrons) Oulussa

Parikkala-Liperi 20.5.

 Parikkala, lauantai 20.5. klo 2.00-

Kaulushaikara päätti vaihtaa huutelupaikkaa

 Reissun pisimpien unien jälkeen (4,5h)  maittoikin jatkaa Eteläkarjalan Parikkalassa lintupaikkojen kiertelemistä. Ensimäiseksi ajelimme Tiiraan ilmoitettuun Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) -paikkaan Ristinharjun sorakasoille. Lintu kuului heti ensimmäisellä pysähyksellä, mutta hieman vaimeasti, niinpä päätimme jatkaa hieman sorakuoppien ohitse ja käännyimme risteyksestä oikealle kuoppien jäädessä myös oikealle. Nyt ääni kuuluikin pieneltä harjanteelta melko läheltä ja pääsimme kuuntelemaan (meille niin harvinaista herkkua) oikein sydämen kyllyydestä. Emme kerenneet kauaa höristellä kehrääjän surinaa kun aivan läheltä Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) viritteli säveliä! Tunnelma alkoi jälleen nousta ja totesimme samantien pysähdyksen onnistuneeksi. Oriolus innostu ihan totaalisesti ja pian laulajia olikin jo kaksi äänessä. Tästä lajistakin otimme kaiken irti, sillä emme tienneet milloin seuraavan kerran pääsisimme tätä huilutusta kuulemaan.

Valkoselkätikka tornin takana haavassa

Vaseti

Seuraavaksi suuntasimme Siikalahdelle pienen harhareissun tehtyämme. Siikalahden tornin pitkospuilta huuteli vuoden ensimmäinen Luhtahuitti (Porzana porzana) listoillemme, alkuun hieman vaisusti, mutta vauhtiin päästyä jo varsin innokaasti. Tornille päästyämme meitä vastaan otti Luhtakanan (Rallus aquaticus) omaperäinen ääntely. Myös paikalliset Kaulushaikarat (Botaurus stellaris) huutelivat tauotta. Muita mukavia lajeja kirjattiin myös, mm: Mustakurkku-uikku (Podiceps auritus), Punasotka (Aythya ferina) 1/1, Heinätavi (Anas querquedula), Kanadanhanhi (Branta canadensis) 1/1 jne. Taustalla kuului hentoja rummutuksia, jotka sekä Jukka että minä noteraasimme. Pian alkoi kuulua pehmeitä tikan djyk -ääniä. Yritimme tiirailla äänen suuntaa, eikä turhaan. Pian tornin taakse haavan latvaosaan istahti koiras Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos). Kyllähän se lämmitti mieltä, enemmän kuin juuri noussut aamuaurinko! :) Valkoselkätikka Oulun korkeudella kun on kuitenkin rari,  emmekä aikoneet  laittaa Etelä-Karjalan alueella paljoa likoon vasetin etsimiseen. Mukava bonus aamun jokatapauksessa!

Aamun käydessä yhdeksää, rupesi vatsamme vihjailemaan aamiaisesta. Jätimme Siikalahden taaksemme (emme viimeistä kertaa!) ja siirryimme aterioimaan Parikkalan ABC:lle aamiaiselle. Ruokailutoimenpiteiden jälkeen lähdimme taas jatkamaan matkaa jo kotiin päin Haapajärvelle ja Ouluun. Matkalla kuitenkin mietittiin ajettaisko vajaan sadan kilsan lenkki Juukaan, sillä edellisenä päivänä paikkakunnalta oli vielä havaittu Valkosiipitiiroja (Chlidonias leucopterus) 2p. Koska viimeisin havainto oli edellisillalta, päätin ottaa viimeisimmän havainnon tehneeseen Roni Väisäseen yhteyttä. Häneltä sainkin erään bongarin puhelinnumeron, jonka oli tarkoitus mennä täksi aamuksi siipitiirapaikalle. Numerosta sainkin selville, että paikalla oli aamu staijattu, muttei lintuja nähty ja negapäivitystä lintutiedotukseen laitettu. Päätin laittaa negahälyn itse, tietämättä ettei viesti ollu sille päivälle viimeinen lajista. 

Valkosiipitiiran yläpuoli

Valkosiipitiiran alapuoli

Jotain pientä retkeilyä vielä kaipasimme, mutta missä?! Sitä arvoimme Jukan kanssa, kunne Tiiraa jällee selaillessani (puhelimen nettiyhteys oli monessa tilanteessa kätevä), että poiketaan Liperin kautta ja yritettäis Ruostesorsan (Tadorna ferruginea) bongausta (vaikka lajista ei ollut pariin päivään havaintoja). Reitti poikkeaisi vain reilu 10km kotiinpaluu reitiltämme. Riihilahden tietä ajellessa Jukka pysäytti äkisti auton maatilan läheisyyteen pellon varteen, tuumaten, että tässä on kyllä tsekkaamisen arvoinen tulvapelto. Niimpä päätiimme virittää putket kohti tulvapeltoja ja siinä tovin peltoja plaratessa löytyi mm. valkoposki-, tundra-, ja metsähanhia. Ja taas aloitin tulvapellon vasemmasta reunasta tsekkaamaan lajistoa, kun optiikkaan piirtyi hitaasti oikealle päin lekutteleva mustatiiralaji . Samassa huusin Jukalle "Valkosiipitiira", joka sai Jukkaan vauhtia. -"Missä?", -"Putkessa". Samalla kun Jukka otti siipitiiran haltuun, minä puolestaan Juoksin autolle hakemaan kameran. Lintu ei ollut aivan ihanteellisella kuvausetäisyydellä, mutta kaipaamani dokumenttikuvat kuitenkin syntyivät. Jukan lintuvainu ei pettänyt tälläkään kertaa!  Jälleen oli aihetta "ylä femmaan". Mahtava huipennus retkelle, siitä ei pääse mihinkään, totesimme. Hälyä laitettua pian paikalle saapui Parviasen Ari sekä Ari Lavinen. Siipitiira antoi ootattaa ja sillä välin vaihdoimmekin Ari P:n kanssa puhelinnumerot, sillä he aikoivat käydä kiertelemässä tulvapeltojen eripuolilla, mitkä eivät siihen paikalle näkyneet. Juuri heidän tehdessä lähtöä Jukka äkkäsi linnun jälleen peltojen yllä ja näin pojatkin ehtivät näkemään korean kieppujan.

Ruostesorsa esitteli koko komeutensa

Emme jääneet sen pitemmäksi ajaksi paikalle, koska matkaa oli kuitenkin vielä Haapajärvelle vajaa 300km ja minulla Haapaveden kautta Ouluun lähes 500km. Jatkaessamme matkaa spekuloimme vielä, että kyllä yhden Ruostesorsan spondeen Siipitiiraan vaihtaa. Emme olleet kerennyt ajaa edes kymmentä kilometriä kun yllätykseksi AP jo soittikin ja ilmoitti että Ruostesorsa oli ilmestynyt kuin tyhjästä tulvapelloille. Teimme ensimmäisestä mahdollisesta paikasta U-käännöksen ja kaarroimme takasin Papelonsaaren tulvapelloille. Siellähän se Rötkäle kökötti kaikessa komeudeessaan! Pitihän siitäki muutama dokkari ottaa, ikimuistoisen lintupaikan ikuistamiseksi. Vihdoin pääsimme oikeasti jatkamaan matkaa aina Haapajärvelle, jossa Jukan matkanteko päättyikin. Hienon reissun jälkeen oli myös mukava palata kotiin, Johannan ja Lilja jo odotellessa.

Rötkäle

Päivä palkitsi jopa siinä määrin, että aamulla (päivän liian myöhään) Virolahdelta, vajaan kahden kilometrin päästä mökistämme,  löytynyt Tulipäähippiäinen ei enää harmittanut lainkaan. Aina ei voi kaikkea nähdä kerralla, mutta näköjään paljon voi kuitenkin yhteen päivään mahtua tilanteita, kun rouva fortuna on suotuisalla päällä ;) Hauskaa oli myös se, että laitettuani negahälyä Juukaan linnusta, löytyi sponde leucopterus 1h 35min myöhemmin noin 100 km etelämpää. Tulipa tuumattua myös Parviasen Arille tiirapaikalla, että pellot vaikuttavat sellaiselta rarimagneetilta, että alue kannattaisi käydä tsekkaamassa päivittäin. Jo seuraavana päivänä paikalta löytyikin 3 Kattohaikaraa (Ciconia ciconia).

Pidennetty viikonloppu Virolahden sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalan alueille oli kaikin puolin onnistunut. Kiitokset Rantasen porukalle yösijajärjestelyistä ja suurkiitos Jukalle jälleen kerran loistavasta retkiseurasta! 


ps. retkilajeja kertyi 145

Virolahti-Lappeenranta-Parikkala 19.5.

Tikli Virojoen keskustassa

Virolahti, Lauantai 19.5 klo 4.30-

Sirittäjä Lappeenrannassa

Aamu Harvajanniemen käressä olikin erittäin rauhallinen. Merikihuilla muutto jatkui (29N), muuten lajimäärät olivat vähäisiä. Jokunen Lapasotka (Aythya marila) ja Alliparvi raapusteltiin vihkoon. Ysin maissa läksimmekin jo mökille pakkailemaan ja siivoilemaan, sillä puolen päivän aikoihin  asuinsijamme avaimet täytyi jo luovuttaa. Harvajanniemen kärjestä mökille mennessämme kuulimme P-paikalta vielä Pikkusiepon päiväpinnaksi :-).

Jukan kanssa arvottiin hieman omia suunnitelmia. Päätimme suunnata jälleen kerran Laakakalliolle kokeilemaan josko Pomarina tällä kertaa nousisi siivilleen ja näyttäytyisi myös meille. Lajeilla ei tällä kertaa mitenkään juhlittu ja staijaus alkoi jo pikkusen puuduttamaan, sillä yöunet kuluneella viikolla olivat jääneet aivan olemattomiin. Muutaman tunnin tapituksen jälkeen vaihdoimme taas maisemaa Lintulahden lintutornille, jossa emme olleet aiemmin käyneet. Pitkäksi aikaa emme jääneet Lintulahdellekaan, kun Suomi-Venäjä peli oli jo ollut jonkin aikaa käynnissä, niin päätimme mennä jälleen Virojoen kk paikalliseen pizzeriaan seuraamaan peliä ruokailun lomassa. Sitä ennen kuitenkin pistäydyimme keskustan tuntumassa joen varressa samassa paikassa, jossa olimme aiemmin havainneet tiklejä: niin myös tällä kertaa ihan kuvauksellisetikin.

Sirittäjä edelleen vauhdissa

Syötyämme ei enää jääkiekkokaan kovin napannut (suomi oli niin reilusti häviöllä) ja aloimme taas miettimään jatkosuunnitelmia. Teimme radikaaliratkaisun ja päätimmekin lähteä Lappeenrannan kautta kohti Parikkalaa. Lappeenrannassa kuuntelimme tietopaikasta Kultarinnan (Hippolais icterina) kaunista laulua kolmen Sirittäjän (Phylloscopus sibilatrix) säestämänä. Lappeenrannassa Jukka varasi Parikkalasta hotellin seuraavaksi yöksi ja näin matka taas jatkui kohti seuraava yöpaikkaa.

Turkinkyyhky Rautjärven Teboilin läheisyydessä

Ennen hotellille menoa kävimme vielä Rautjärven Teboililla hakemassa hieman purtavaa. Huoltoasemalta autolle tultaessa Jukka huomasi Teboilia vastapäätä tien toisella puolella kelossa istuvan kyyhkyn. Rutiininomainen tsekkaus, ja yllätykseski totesimme linnun olevan Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto). Suurempi yllätys olikin vielä se, että lintu oli Etelä-karjalalle vasta vuoden toinen havainto! Arvoimme hetken, laittaakko linnusta hälyä tiedotukseen, mutta päätimme noudattaa bongariliiton tiedotusohjeistusta ja laittaa hälyä, laji kun on kuitenkin alueella mukava laji. Saavuttuamme hotellille, kävimme hetimiten nukkumaan n. 21.30 ja herätyksen laitoimme kello kahdeksi.

Virolahti 18.5.

Hanhimuuttoa aamupäistä

Perjantai 18.5 Virolahti, Harvajanniemi
 klo 7.00-


Ensimäinen herätys soi 3.30 mutta pian sai todeta, että sääennustus piti kutinsa: vettä tuli taivaan täydeltä. Loppujen lopuksi nousimme ylös vasta puol seittemän tienoolla ja nopeasti eväät tehtyä kiiruhdimme Harvajanniemen kärkeen. Sade oli huomattavasti vähentynyt, vain jonkin verran tihkutti kohtalaisen tuulen (8m/s) säestämänä.

Hanhimuuttoa hieman sään parannuttua

Oikeastaan heti kello 7 jälkeen alkoi vaikuttaa siltä, että arktika on alkanut: gaviaa rupesi lappaaaan ensin useiden kymmenien lintujen parvia ja tahti vaan kiihtyi. Sitemin suurimmaksi parveksi laskimme a140 ja yhteensä aamun ekan viiden tunnin aikana kertyikin n. 4600. Linnut tulivat kohtuu matalalla, mutta laajalla rintamalla ja lujaa! Havainnointia haittasi aika ajoin voimistuva sade ja tuuli joka yhä oli kova. Samaan aikaan muutti Alleja (Clangula hyemalis) aluksi pieniä parvia ja kokoajan parvien koot kasvoivat. Toiselle kymppitonnille loppusumma meni niidenkin osalta ekojen viiden tunnin aikana. Ehkä mieleenpainuvin näky oli kuitenkin Valkoposkihanhien (Branta leucopsis) massamuutto! Lintuja tuntui piisaavaan jokapuolelta; niitä tuli vasemmalta ja oikeala, tuli korkealta ja matalalta... tuli siis ihan kaikkialta! Siinä oli kirjuri (Mika R) tiukilla, kun jatkuvasti tuli informatiivisia ilmoituksia lintumääristä. Aamun aikana saimmekin kirjattua n. 77000 vapoa ja n. 5400 Sepelhanhea (Branta bernicla), mutta paljon varmasti jäi myös kirjaamattakin, johtuen olosuhteista. Myös Merikihuja (Stercorarius parasiticus) meni aamun aikana mukavasti, yhteensä 63. Tilanne alkoi rauhoittua selkeästi aamupäivän jälkeen, kun sää kirkastui ja sateesta ei ollut tietoa (tuuli kyllä muistutteli vielä olemassaolostaan).

Kyhmyhaahka antaa meren viedä

Koska lintutilanne hiljentyi niin radikaalisti puolen päivän jälkeen, päätimme Jukan ja Tomin kanssa  suunnata Harvajanniemestä Hurppuun  bongaamaan Pudaksen Sepon porukan löytämää Kyhmyhaahkaa (Somateria spectabilis). Samalta paikalta, Verkkokalliolta, tuli retkellemme uutena lajina myös Harmaasorsa (Anas strepera). Pikaisen bongausreissun jälkeen kävimme myös nauttimassa Arktikapäivillä maittavan hernekeittolounaan. Jatkoimme seuraavaksi Eastgaten kautta kurkelan pelloille staijiin. Liikkeellä oli useita Sääksiä (Pandion haliaetus), Mehiläishaukkoja (Pernis apivorus), Hiirihaukkoja (Buteo buteo)  ja Varpushaukkoja (Accipiter nisus). Palokärkipariskunta (Dryocopus martius) ruksittiin myös listoille. Kävmmepä koeajamassa Kurkelan lintutorninkin.

Lapintiira mökkirannassa Harvajanniemessä

Vaalean muodon merikihu

 Palasimme iltapäivästä takaisin Harvajanniemen kärkeen Rantasten oltua jo iltastaijissa. Illan lintupajatso tuntui olevan kuitenkin tyhjä, johtuen aamun rynnistyksestä. Ainoastaan  Alleja ja Merikihuja muutti jonkin verran. Mika R & co, jotka olivat olleet koko päivän staijissa harvajanniemessä, lähtivät enne klo 20 mökille valmistatumaan jo seuraavaan päivään. Jukan ja Tomin kanssa päätimme jäädä vielä staijiin, koska emme olleet päivällä saaneet tapituskiintiötä vielä täyteen. Niimpä tuijotus jälleen kerran palkittiin, kun klo 20.25 Jorma Kirjonen huikkasi että Rissa "Muurahaisen" päällä (eräs pieni saari suoraan edessämme). 2kv  Pikkukajava (Rissa tridactyla) löytyi nopeasti johtuen hyvästä nuotituksesta  ja pian seurasinkin sen kieppuilevaa lentoa, kunnes vaihdoimme Jukan kanssa putkia, jotta hän sai  vuodarin kuitatuksi vaivattomasti. Lintu meni E kahesta miikasta, joten laji näkyi todella upeasti. Tähän lajiin olikin hyvä päättää illan staiji Harvajanniemen käressä!

Kävimme vielä Haminan Savilahella bongaamassa Ruokosirkkalintua (Locustella luscinioides), joka oli heti paikalle tultuamme mukavasti äänessä klo 23.00. Jonkin aikaa surinaa kuunneltuamme, suuntasimme jälleen Haminan Kirkkojärvelle. Tällä kertaa kuulimme Satakielien lisäksi myös Rastaskerttusen (Acrocephalus arundinaceus) karheaa laulua.

Virolahti 17.5.

Kuikka kävi tekemässä tuttavuutta laiturin nokalla (gavarc)

 (Keskiviikko)-Torstai 17.5 (Oulu-Haapajärvi-Virolahti)


Pitkään ajatusten tasolla hautonut haave alkoi toteutua kun, starttasin Oulusta tiistai iltana Haapajärvelle veljeni Jukan luokse. Johanna ja Lilja jäivät matkan varrella Tupokseen Johannan siskon perheelle. Niin, kyseessä oli siis ensimäinen arktikaretki Virolahdelle! Yövyttyäni Jukan perheen luona herätyskellomme piippasivat 3.45 ja lähdimmekin lähes samantien reissun päälle. Tästä alkoi Retkemme ja retkilajien laskeminen. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Joutsassa, missä söimme aamiaiseksi edellisenä päivänä tekemämme leivät -erään laiturin nokassa, aamuauringon paistaessa ja käen kukkuessa (sekä pensaskertun luritellessa kireitä säveliä.) Ilmassa oli sitä kuuluisaa retkitunnelmaa ;)  Kuikkakin kävi ennätys lähellä, alle 10m laiturista. Linnusta tulikin jokunen ruutu räpsästyä. Ei se laatu, vaan määrä... vai miten se oli ;)

Upea se Arokotka on, siitä ei pääse mihinkään!

Täällä vartioin minä! (aqunip)

Tästä olikin hyvä jatkaa matkaa Virolahdelle saakka. Ajoimme suorilta Vilkilänturan lintutornille, sillä paikalla oli havaittu Arokotka (Aquila Nipalensis) jo muutamana päivänä. Siinä tornilla staijatessa mukavina lajeina raapusteltiin vihkoon mm: laulava Pikkusieppo (Ficudela Parva), Valkoposkihanhia (Branta leucopsis) 70, Tundrahanhia (Anser albinfrons) 15 kunnes yht'äkiä alkoi kuulumaan kiihtynyttä huutoa matalalla lentävässä kotkasta, "SE ON SE, TUOLLA SE MENEE!". Nopeasti saatiin nuotitus kohalle ja suuntakin selville, mutta vielä ei verkkokalvolle piirtynyt petolinnun kuvatusta, kun "SE" oli ilmeisesti laskeutunut maahan. Mutta tapitus palkittiin ja pian majesteetillinen "Nipa" (Arokotka) näyttäytyikin koko Vilkilänturan köörille liitäen matalalla etuoikealta jääden paikalliseksi mäntyyn istumaan. Siinä Jukan kanssa heitimme perinteiset "ylä femmat" ja parahiksi paikalle saapui myös sattumalta  Rantasen veljeksiä, joiden vuokraamassa mökissä oli meidänkin tarkoitus majoittua. Pojat olivat olleet sen verta optimisia, että olivat ottaneet pinnakahvit mukaan. Niinpä joimme tuoreelta tornissa kupilliset kuumaa. Hetkeä myöhemmin Kotkamme päätti kruunata vielä bongauksen, mentyä rauhaksiltaan noin miikasta (-/II) tornimme editse. Paikalla olleeita Jalohaikaroita (Egretta Alba) emme ehtineet nähdä, vaikka ne olivatkin olleet ihan samoilla minuuteilla vielä paikalla, kun tulimme, eikä kukaan ollut niiden nähnyt poistuvankaan. No, eipä se liiemmin jäänyt kuitenkaan painamaan mieltä :)

Ja vielä selkäpuolikin... (aqunip)

Päivää kohden lämpötila kohosi yli 25:een asteeseen ja päätimme Jukan kanssa mennä ns. Laakakalliolle staijaamaan, Pikkukiljukotka (Aquila pomarina) -hälyn innoittamana. Kalliolle mennessä teimme muutaman pysähdyksen jotka toivat listallemme mm: Satakieli ( Luscinia luscinia) 2 , Viitakerttunen (Acrocephalus dumetorum), Lehtokerttu (Sylvia borin). Satakieli ja vitake lauloivat siis täysillä keskellä päivää :-). Samalla teimme myös taktisen pysähdyksen Virojoella ja kävimme hakemassa paikallisesta pizzeriasta lätyt. Lounastaminen tapahtui Satakielten laulaessa ja Tiklien (Carduelis carduelis) ääntä kuunnellessa lehtomaisen joen varrella.

Oho, Volvon jarrut ei reagoinu tarpeeksi nopeasti, kerkes jo mennä :(

Ja vielä kauemmaksi... (milmig)

 Loppupäivä menikin kalliolla, paahtavan auringon helliessä pohjolan poikia. Pomarinaa ei näkynyt, mutta sen sijaan vihkoon kirjattiin useita Mehiläishaukkoja (Pernis apivorus), Nuolihaukkoja (Falco subbuteo) sekä Hiirihaukkoja (Buteo buteo). Myös Haahkojen (Somasteria mollissima) tasainen päivittely loi tunnelmaa. Koska ilta alkoi hiljentymään aikalaila lintujen osalta ja ukkospilvet lähestyivät uhkaavasti, päätimme mennä mökille katsomaan Suomi-Usa jäkismatsin. Menomatkalla mökille, Harvajanniemeen,  retkilajeja kartutti vielä matalalta auton yli liitänyt Haarahaukka (Milvus migrans).

Suomi otti kuin ottikin erittäin upean voiton illan jäkisottelusta, mikä ei ainakaan heikentänyt päivän tunnelmaa. Tämän jälkeen kävimme vielä Jukan kanssa hakemassa Haminan ABC:ltä hieman evästä ja poikkesimme nopeasti Kirkkojärven kautta lukuisten Satakielien saattelemana kuulematta kuitenkaan Luhtakanaa (Rallus aquaticus) kummempaa.

Pikkusieppo

Maanantai iltana (14.5) huomasin Tiirasta Risto Tornbergin havainnon pikkusieposta. Päätin käydä seuraavan aamun valjetessa kokeilemassa vieläkö sieppo olisi äänessä ja olihan se! Pikkusieppo on Oulun korkeudella aina mukava havainto! "Synkässä" metsässä kuvaaminen valovoimattomalla teleobjektiivilla luo omat haasteensa, mutta jonkinlainen dokumenttikuva aamun tähdestä syntyi... (tapanani on kuvata määrää, eikä laatua ;)

Xenus

 Rantakurvi tuhnuisessa säässä äännellen vuosipinna listalle...